Yleisesti: Tiku on yleensä kiltti ja yhteistyönhaluinen, mutta jotkut asiat saavat sen räjähtämään. Ja kun räjähdys tapahtuu, kannattaa juosta, kovaa. Nimittäin alle sekunnissa kiltistä ponista tulee hullu, joka pomppii seinille ja riehuu minkä jaksaa. Yleensä kohtaukset menevät ohi viidessä minuutissa, mutta joskus sitä saa rauhoitella pitemmänkin aikaa. Ja mistä tämä sekoilu/riehuminen johtuu? Tamma simppelisti pelkää ja säikkyy tiettyjä asioita ja sekoaa sen takia hyvin helposti, esimerkiksi haistaessaan valkosipulin tai nähdessään punatulkun. (Lintuja poni ei muuten pelkää, vaikka metso juoksisi sen turvan eteen pusikosta, mutta punatulkkuja se kammoaa.) Tamma on nimensä mukainen ja muistuttaa välillä tikittävää pommia. Hoitaessa: Kannattaa ehdottomasti laittaa Tiku hoitaessa kiinni. Jos se nimittäin saa sätkyn hoitamisen aikana, no, se on menoa. Harjauksesta tamma nauttii hyvin paljon, mutta keltaisten harjojen, kaviokoukkujen, pesusienien tai muiden hoitotarvikkeiden käyttö on kielletty. Muut värit käyvät vallan mainiosti, mutta keltaisesta hoitotarvikkeesta Tiku saa kuuluisan sätkyn. Muuten tamma on rauhallinen hoitaessa. Nukkuu melkein pystyyn, nauttiessaan harjauksesta.
Kaviot nostaa, jos liu’uttaa kättä koko jalan mitan, ylhäältä alas asti ja sen jälkeen nojaa hiukan jalkaan, ottaa tiukan otteen vuohisesta ja karjaisee nosta kuuluvalla äänellä. Jos unohtaa tehdä yhdenkin näistä, tai sanoo nosta liian hiljaa, ei kavio varmasti nouse milliäkään.
Vesipesussa saa sätkyn liian kylmästä tai kuumasta vedestä, joten veden pitää olla juuri sopivaa. Kun veden lämpötila on kohdallaan, Tiku nauttii kastumisesta ja varsinkin sen jälkeen tiukasta ravistelusta, jolloin hoitaja kastuu.
Varusteiden laitossa ei ole mitään ongelmaa, kun laittaa satulahuovan, pintelit ja suojat tarkasti ja hyvin, niin ettei mikään ole milliäkään rutussa. Jos on huolimaton, liikkeelle lähtiessä poni sekoaa, vaihteeksi. Pullistaa hieman satulavyötä kiinni laittaessa, mutta se ei tuota ongelmia ja vyö menee hyvin kiinni. Suitsia laittaessa nostaa pään ylös, mutta kun sitä rapsuttaa korvien välistä niskasta, se laittaa pään alas ja suitset saa sille helposti. Suojia ja pinteleitä laittaessa jalat eivät liiku yhtään, ja senpä takia tälle ponille suojien ja pinteleiden laittaminen on nopeaa ja vaivatonta. Ratsastaessa: Ennen kuin lähtee ratsastamaan Tikulla, kannattaa vetää pari kertaa syvään henkeä ja rauhoittua itse. Sätkyjä saattaa nimittäin olla myös ratsastaessa luvassa. Ratsastaessa perussätkyjä tamma saa pitkistä kouluraipoista, kentällä olevasta liian selvästä kaivourasta, yli kolme senttiä pitkistä kannuksista (ja Tikuhan tunnistaa, jos kannus on edes millin liian pitkä!) ja muista tyhmistä pikku asioista, joista tervejärkinen hevonen ei saisi sätkyä. Kuitenkin mukavan eteenpäin pyrkivä ja energinen, mutta pysyy silti hyvin käsissä. Askeleet ovat pehmeät ja tasaiset. Täydellinen esteponi.
Kouluratsastuksessa Tiku tikkaa menemään, minkä ehtii ja ei suorita tehtäviä kirjaimesta kirjaimeen. Vain hyvän ratsastajan kanssa huolimattomuuden saa pois ja ponihan tekee kaiken! Kulkee muodossa ja laukkaa, vaikka paikallaan, jos on tarvis. Jos ei omaa hyvää istuntaa ja rauhallista kättä, Tiku ilmoittaa asiasta viskomalla päättään ja kiihdyttämällä vauhtia.
Esteillä vauhtia ja hyppyvoimaa löytyy! Ei jää, ihme kyllä, katselemaan erikoisempia esteitä vaan liitelee yli kevyesti. Radalla pysyy hyvin avuilla ja laukkaa vieterin tavalla eteenpäin, meno on kimmoisaa ja hyvin eteenpäin pyrkivää. Silloin tällöin radalla voi pari ilonpukkia nähdä Tikun osalta, mutta ne eivät paljoa sen askellusta haittaa. Pienikokoiseksi tamman laukka on nimittäin yllättävän matkaa voittava ja eteenpäin vievä, joten välit taittuvat hujauksessa. Jos ratsastaja muistaa katsoa seuraavalle esteelle, jo edellisen esteen yli liitäessä, ei laukaa tarvitse vaihtaa, vaikka ei sekään tälle ponille ongelmia tuota.
Maastossa saa sätkyjä joistain asioista, esim. niiden punatulkkujen sattuessa tielle tai sudenkorennon lentäessä ohitse. Silloin vuorossa on pystyyn hyppimistä, pukittelua, todella kovaa neliä tai muuta mukavaa. Muuten pysyy hyvin avuilla, vaikka tykkäisikin mennä vähän kovempaa.
Maastoesteillä sama juttu kuin rataesteillä, ei jää katselemaan vaan menee ja hyppää, vaikka minkä ylitse. Kilpailuissa: Tiku on erityisen herkällä räjähdyspäällä kisoissa, kun ympärillä on jännittynyt tunnelma ja muut hevoset hirnuvat ja ihmiset ryntäilevät sinne tänne paniikissa. Kilpailuissa räjähdyksen saa aikaan yleensä se, kun Tiku näkee toisen hevosen kieltävän esteellä. Silloin poni sekoaa hieman kuin ihmetelläkseen, minkä ihmeen takia toinen kielti eikä hypännyt? Vieraassa paikassa kohtaukset ovat kyllä lyhyitä ja välillä selvitään, jopa vain parilla steppiaskeleella. Estekentällä kisoissa kuitenkin on hyvin innokas, joka tuo tulosta. Puomit pysyvät kannakkeilla ja tamma ei kiellä, vaikka mikä olisi. Lämmittelytkin ovat energiset ja radallakaan ei ponin kaviot ala painamaan. Koulukisoissa homma on niin ja näin, joskus onnistuu, ja joskus ei. Yleensä ei onnistu, jos tuomari heiluttaa vähänkin arvostelukaavaketta suorituksen aikana, jolloin poni sekoaa ja syöksyy ulos radalta. Joten koulukisat kannattaa jättää suosiolla väliin, jos ei aivan pakko ole osallistua. Maastoestekisoissa on energinen ja eteenpäin pyrkivä. Näyttelyissä säikkyy liian kirkkaita numerolappuja, mutta kehässä käyttäytyy aivan moitteettomasti ja jättää sekoilun kehän ulkopuolelle. Hoitaminen sujuu kisoissa kuin kisoissa ongelmitta, jos muistaa jättää keltaiset hoitotarvikkeet kotiin. Kuljetuksessa: Koppiin mentäessä Tiku pelkää liian jyrkkää ramppia ja sekoaa täysin ja ei suostu millään menemään koppiin. Sivuovi on hyvä pitää lastatessa auki ja on myös hyvä tarkistaa, että ramppi on loiva ja tukeva, jolloin ponin voi jopa saada koppiin. Yleensä kuitenkin tamman takana täytyy kävellä kaksi ihmistä riimunaru välissää ja estää sillä ponin pakittaminen, jolloin tamma saadaan koppiin ja matka voi alkaa. Kun riimunarun on oranssi tamma suorastaan singahtaa koppiin, koska ei halua sen koskevan herkkää takalistoaan. Tiku nimittäin kammoaa oransseja riimunaruja. Kuljetuksen aikana seisoo liikahtamatta paikallaan ja saattaa syödä heinänkorren pari, jos uskaltautuu liikuttamaan päätään. Vaikka tamma on kopin liikkuessa kauhusta kankea, se ei kuitenkaan hikoa. Suojat on hyvä laittaa kaikkiin jalkoihin ja mielellään loimi päälle kuljetuksen ajaksi. Muiden hevosten kanssa on kopissa hieman rennompi. Ulos tulee varovasti ramppia pitkin madellen. Taluttaessa: Ottaa välillä spurtteja ja välillä taas matelee eteenpäin. Tikun kanssa onkin oltava tarkkana, jos haluaa sen kävelevän vierellä nätisti. Yrittää rynniä ensin karsinaan tai muista ovista/porteista läpi, ja sitä saakin nykiä narusta roimasti. Taluttaessa kammoksuu lompsivasti käveleviä ihmisiä ja voikukkia, joita seuraa sekoaminen. Jos taluttaja on keskittynyt taluttamiseen, eikä esimerkiksi tekstiviestin lähettämiseen, Tiku pysähtyy nätisti pyytäessä ja tottelee hyvin. Tarhassa/laitumella: Tiku pitää muiden hevosten seurasta, joten tarha/laidun on sille mieluinen paikka. Se syödä mussuttaa muiden mukana ja seuraa muita, vaikka maailman tappii. Välillä se saa energiapuuskan ja riehuu hetken aikaa laitumella, jonka jälkeen se rauhoittuu taas syömään. Sekoamisen aiheita laitumella ei ole niin paljoa, lähinnä punatulkut ja koppakuoriaiset saavat sen räjähtämään. Antaa aika hyvin kiinni, jos sen kaverit ovat lähdössä, muuten joutuu hakemaan avuksi kauraämpärin. Eläinlääkärillä/kengityksessä: Poni omaa piikkikammon, joten sekoamisia tapahtuu, kun vuorossa on rokotus tai joku muu piikki. Homma täytyykin hoitaa nopeasti, että Tiku ei ehdi edes tajuta, mikä iski. Muut toimenpiteet sujuvat hyvin eläinlääkärin osalta, mutta kengittäjällä tahtoo kyllästyä ja meinaa lähteä liikkeelle, jos joku ei kokoajan ole rapsuttelemassa ja silittelemässä sitä.
22.1.2011, estevalmennus, valmentaja turjake, ratsastaja Mörö
Tiku tuli reippain askelin maneesiin, kun vettä tuli taivaalta, ja kovaa. Näkyi että tammaa pelotti äänet katosta, mutta sait sen rauhoittumaan piakkoin.
Sait verrytellä ihan rauhassa käyntiä sekä ravia. Itse laitoin sillä aikaa toiselle pitkälle sivulle neljä ristiestettä. Kun olit valmiina sait tulla ne ravissa eka. Olivat siis innariväleinä, niin kaikki tuli peräkkäin. Tikulla oli kova meno päästä laukkaan jo ennen estettä, niin sait pidätellä kovasti, että se siirtyisi raviin. Kolmos kerralla sait sen raviin ja sitten meni paremmin. Nostin esteet 70cm pystyiksi ja saitte tulla uudestaa. Tiku hyppäsi hyvin ja lennokkaasti. Siirsin vikaa estettä vähän kauemmas sillä aikaa kun kävelit käynnissä. Nostin vikan esteen 90cm pystyksi, ja loput olivat ristiesteitä. Aluksi tamma ei tahtonu yhtään mennä mutta vähän ajan päästä, kovan ottelun jälkeen, sait sen menemään laukassa kaikki todella hienosti.
14.05.2011, Anskun yksityisestevalmennus Freistingarissa, ratsastajana Mörö
“Wau” huokaisin, kun katselin kentällä kävelevää ratsukkoa, Möröä ja Tikua. Tamma oli väritykseltään erittäin hauska, rautias valkoisilla pilkuilla. Astelin kokoamieni esteiden viereen, jotka olivat korkeudeltaan noin 50-110senttisiä, eli lämmittelyesteitä ja korkeampia kisatreeni esteitä. Olit kehuskellut, että tamma hyppäisi jopa 130 senttiä ratana, ja pakko se kai oli uskoa (;
Kun lämmittelykäynnit oli menty, oli aika kiristää tempoa, joten otettiin ensin ravissa voltteja, ja ravista suoraan pysähdyksiä, kumpaankin suuntaan. Tiku taipui hyvin, eikä ollut ollenkaan jäykkä, vaan pikemminkin notkea, ja vaikutti siltä, kuin olisi taipunut vaikka solmuun, jos olisi pyytänyt. Tiku jaksoi sille hyvin helppoja harjoituksia hyvin, eikä väsynyt juuri ollenkaan alkulämmittelyssä.
Päästiin siis nopeasti nopeatempoisempaan askellajiin, laukkaan, ja otettiin heti alkuun kolmen esteen sarja, jossa esteet olivat 50cm-60cm-70cm korkuisia tässä järjestyksessä. Tamma kiihdytti hyvin esteelle, ja ihailen sitä, kuinka tammaa ratsastat, suomennettuna ratsastit esteet oikein pehmeästi, ja istuit rennosti, eivätkä kätesi heiluneet yhtään. Tiku laukkaa oikein hienosti, ja laukka on matkaavoittavaa - yhdessä vaiheessa hyppäsit ensimmäistä estettä, ja toisessa olit viimeisellä esteellä.
Jatkettiin aina vain vaativampiin harjoituksiin, ja otettiin siis koko rata, jonka olin suunnitellut - mukaan lukien äskeiset kolme estettä. Ensimmäisenä oli ristikko, seuraavana kahden esteen sarja, sitten trippeli, sen jälkeen kolmen esteen sarja, okseri, pysty, ja lopuksi vielä pysty, joka oli 110cm korkea. Tiku meni jokaisen esteen yli, eivätkä puomit kolisseet, sillä sen verran kokenut hyppääjä tamma oli sillä hetkellä. Trippeliä katsottiin vähän pitkään, mutta ei siitäkään mitään numeroa tehty, vaan mentiin eikä meinattu. Viimeisellä esteellä erehdyit hiukan vetämään ohjista, mutta Tiku selvitti esteen silti helpohkon näköisesti.
Tämä valmennus kehitti sinua ja Tikua paljon, ja tamma lähti rennompana, mitä se oli tullessa.
7.3.2012, Janinan yksityisestevalmennus, ratsastaja Mörö
Annoin heti käskyn pitää Tikun työläänä ja keskittyneenä, ettei se keksisi sätkyillä turhuuksia, vaikkakin toivona oli, että esteet pitävät sen tolkuissaan.
Reippaan lämmittelyn volttien ja pysähdysten, sekä tempon muutosten jälkeen käynnissä kuin ravissa, saitte laukata ja kierrellä esteitä. Onneksemme Tiku ei säiky esteitä.
Lämmittelyesteeksi olin varannut pari ristikkoa, jotka saitte hypätä rauhassa muutamaan otteeseen niin, että tuntui hyvältä ja Tiku pääsi vauhtiin. Ei näyttänyt Tikua haittaavan matalammat esteet ja ilmavaraa jäi huvittavan paljon välillä, ihan kuin se olisi välillä ajatellut niidenkin olevan jo jotain isoja esteitä. Pysyit selässä hyvin.
Alkuhyppelyiden jälkeen esittelin radan jonka esteet olivat 110-130cm väliltä. Tiku kuunteli tarkasti vaikka kyttäili samalla kiinnostuneena tummempaa kohtaa maassa. Päästin teidät matkaan ja suunnistitte reippain askelin ensimmäiselle esteelle joka ylittyi reippaalla varalla. Tiku tohkeentui parin esteen jälkeen ja päästi pari ilopukkia, jotka eivät sekottaneet sen askellusta ja seuraavatkin esteet ylittyivät tyylillä. Rata sujui puhtaasti, mutta viimeisen esteen jälkeen Tiku säikähti jotain ja pomppasi säpäkällä liikkeellä sivuun, mutta sait sen rauhoittumaan nopeasti.
Radan sujuttua puhtaasti en voinut muuta vinkkiä antaa, kuin että ratsastajan täytyisi keskittyä askelmääriin, jos nyt halutaan pilkkua viilata ja jotain parannettavaa keksiä. Välillä Tiku joutui hyppäämään hieman liian läheltä tai kaukaa, mutta tamman kyvyillä hyppääminen luonnistui silloinkin.
Toisella kerralla okserista tippui puomi, mutta lähestymiset pysyivät hyvinä ja tamma sai hypättyä oikeista kohdista. Säikkymisiäkään ei tapahtunut enää kun Tiku oli päässyt esteiden maailmaan.
Kolmannella kerralla nähtiin taas riemupukkeja ja jouduitte keskeyttämään radan, kun ratsastajalta lähti jalustin. Tiku näytti selvästi närkästyneeltä tilanteesta, mutta saitte hypätä radan vielä alusta loppuun ja se sujui virheettömästi.
Loppuun tein teille nousevan sarjaesteen, jossa ensimmäinen este oli 90cm ja viimeinen 130cm, ja välissä olevat esteet nousivat koko ajan. Tiku näytti kiinnostuneelta ja hyppäsi innolla. Matalammat esteet ylittyivät jälleen korkealta ilmavaralla. Nähtävästi se on sitten korkealta ja näyttävästi Tikun makuun?
